2/09/2014

30 kohokohtaa Yhdysvaltojen road tripillämme / 30 highlights of our US Road Trip

Yhteinen Top 10 / Shared Top Ten

  1. Vaihtelevat maisemat / The always changing scenery
  2. Yellowstonen kansallispuisto / Yellowstone National Park
  3. Scotts Bluffin kansallismonumentti / Scotts Bluff National Monument
  4. Alcatrazin vankilasaari San Franciscon edustalla / Alcatraz prison island in front of San Francisco
  5. Conanin nauhoitukset Warner Brosilla / Watching Conan live
  6. Armeijan muistoesineiden museo / Museum of Military Memorabilia, Lexington VA
  7. Teenmaistelu San Franciscon Chinatownissa / Tea tasting in San Francisco's Chinatown
  8. Ostokset / Shopping: Premium Outlets Boston etc.
  9. Pelaaminen Las Vegasissa / Gambling in Las Vegas
  10. Auringonlaskujen metsästys / Chasing sunsets

Liisan Top 10 / Liisa's Top Ten

  1. Madison Countyn katetut puusillat Iowassa / The covered bridges of Madison County, IA
  2. Graceland, Memphis TN
  3. Majakkavierailu / Lighthouse visit: Cape Cod Light
  4. Paramount Pictures -kierros / Tour at Paramount Pictures
  5. Piknik Pismo Beachilla Kaliforniassa / Picnic at Pismo Beach, CA
  6. JFK-museo / Sixth Floor Museum, Dallas TX
  7. Sillat matkan varrella / Bridges along the route
  8. Valtatie 1 Tyynenmeren varrella / Pacific Highway 1
  9. Monterey, California
  10. Eureka Springs, AR


Rikun Top 10 / Riku's Top Ten

  1. Dinosaur BBQ -ravintola / restaurant
  2. Mohawk Trail
  3. Pittsburg, Kansas
  4. Samuel Adamsin olutpanimovierailu / Samuel Adams Brewery Tour
  5. Kuolemanlaakson kansallispuisto / Death Valley National Park
  6. Muir Woods, CA
  7. Poet's Seat Tower
  8. Cirque du Soleil KÀ
  9. Yosemiten kansallispuisto / Yosemite National Park
  10. Ajaminen / Driving


1/31/2014

Vinkkejä road tripin matkabudjetin suunnitteluun

Road trip Yhdysvalloissa ei suinkaan ole edullisin mahdollinen tapa matkustaa, mutta se on paras tapa nähdä ja kokea Yhdysvallat. Tähän on koottu ajatuksia siitä, missä kohtaa matkabudjettia voi tai kannattaa säästää ja missä kohtaa ei välttämättä kannata. Lisäksi tässä on tietoa mm. tietulleista, joita emme itse osanneet arvioida ennen omaa matkaamme kovin tarkasti. 

Lennot ja auto

Lennot kannattaa varata hyvissä ajoin, ellei niiden hankkimista halua jättää viime hetken tarjousten varaan.
  • Edulliset lennot voi bongata esimerkiksi Facebookin Lentodiilit-sivun kautta (tosin tästä ei ole omia käyttökokemuksia). 
  • Edullisia lentoja useampaan paikkaan Yhdysvaltoihin on saatavilla nykyään myös mm. Norwegianilta. Myös Finnairin hinnat kannattaa tarkastaa etenkin, jos matkustaa perinteisten lomakausien ulkopuolella. 
  • Omat lentomme ostimme SAS:ilta, jota emme kuitenkaan lentoyhtiönä suosittele, vaikka henkilökunta olikin todella palvelualtista etenkin paluumatkalla.
  • Edulliset lentoliput voivat muuttua äkkiä kalliiksi ylimääräisistä matkatavaroista tai matkalaukun ylipainosta tulevien kustannusten takia. Me selvisimme lentokentällä onneksi 65 dollarilla. Tietysti lisäksi tarvitsee maksaa ylimääräisen matkatavaran ostosta, mutta kelvollisen ison matkalaukun voi löytää esimerkiksi Walmartista alle 50 dollarilla.

Olemme kertoneet vinkkejä auton vuokraamiseen ja autovuokraamojen vertailuun sivulla Matkasuunnitelmia. Lisäksi muutamia huomioita näin jälkikäteen:
  • Auto on niin olennainen osa road tripiä, että sen valinta kannattaa tehdä huolella ja edullisin vaihtoehto ei mitä todennäköisimmin ole paras. Kaikkia lisäpalveluja (esim. roadside plus) ei ole todellakaan välttämätöntä ostaa, mutta kannattaa varmistua siitä, että vakuutusturva on kohdallaan ja että autoon mahtuu mukavasti. Ilmastoinnille ja tilavalle takakontille on varmasti käyttöä.
  • Polttoaineen kulutuksessa on eri automerkkien välillä huomattavia eroja, ja pitkällä road tripillä polttoaineen tarve voi vaikuttaa budjettiin satoja euroja.
  • Ainakin meidän kokemuksemme mukaan paikan päällä vuokraamossa kyseisessä kokoluokassa olleiden autojen valikoima oli suppea, vaikka Hertz mainosti useita eri vaihtoehtoja.
  • Pitkälle road tripille auto kannattaa varata ajoissa. 


Tietullit, polttoaine ja pysäköinti

Tietulleihin tarvittava rahamäärä riippuu siitä, missä päin Yhdysvaltoja matkustaa ja millaisia teitä pitkin ajaa.
  • Tietulleja on etenkin itä- ja länsirannikoilla ja itärannikon ja Chicagon välillä. Jos muistamme oikein, Nevadan ja Tennesseen väliin ei lännestä itään palattaessa tainnut olla yhtään tullillista tietä, vaikkemme niitä silloin edes vältelleet. 
  • Tyypillinen tietulli oli $3-$6, joinakin päivinä tietulleja tuli maksettavaksi yhteensä noin kympillä. Kallein tietullimaksu tuli silloin, kun emme olleet hoksanneet ottaa tietullilappua miehittämättömältä tietullipisteeltä ensimmäistä kertaa tullillista tietä käyttäessämme. Tuolloin muutamille maileille tuli hintaa $12.55 ja kaupan päälle sai närkästyneen virkailijan. 
  • Yhteensä tietulleihin taisi mennä noin $85, mutta välttelimme tullillisten teiden käyttöä muutamissa kohdissa matkaa, jos muita hyviä vaihtoehtoja oli tarjolla. Usein tietulliton tie on hitaampi, mutta reittinä mielenkiintoisempi.
  • Yksi mahdollisuus olisi ollut maksaa tullimaksut elektronisella EZ Passilla, mutta me käytimme mieluummin käteistä. Pientä käteistä kannattaa varata autoon valmiiksi tullimaksujen maksamista varten. 
  • Lista tietulleista Yhdysvalloissa englanniksi


Samoin polttoaineen hinta vaihtelee osavaltioittain ja alueittain, ja polttoaineiden hinnoista saa hyvää tietoa suunnittelua varten sivulta Gas Buddy. Toivoimme vuokraamamme amerikkalaisen auton, mutta niitä ei ollut saatavilla Newarkin Hertziltä haluamassamme kokoluokassa, joten valitsimme Toyota Camryn. Tämä tietenkin tarkoitti toisaalta, että polttoaineeseen meni vähemmän rahaa kuin olimme suunnitelleet. Lisäksi polttoaineen keskihinta jäi jonkin verran alhaisemmaksi mihin olimme valmistautuneet. Kallein ostamamme polttoaine taisi maksaa $4.259/gallona  Kaliforniassa ja edullisin taisi olla $3.359/gallona Virginiassa.

Pysäköintivaihtoehtoja on kaikkea maksuttoman ja kymmenien dollarien pysäköintimaksun väliltä.
  • Suurkaupunkien keskustoissa pysäköinti on yleensä todella kallista, autoa kun ei halua jättää minne tahansa. Se oli yksi syy, miksi suosimme hostellien sijaan leirintäalueita tai tienvarsimotelleja, joissa pysäköinti sisältyi huonehintaan. 
  • Esimerkiksi sisätilapysäköinti Bostonin keskustassa parkkihallissa maksoi 30 dollaria/vuorokausi, Chicagossa pysäköinti hostellin pihassa maksoi 25 dollaria/vuorokausi ja San Franciscossa ulkopysäköinti kauppakeskuksen pihassa majoituksen lähellä 16-19 dollaria/vuorokausi. Vähintään vuorokauden kestäneet pysäköinnit on sisällytetty budjetissamme majoitus-kohtaan.
  • Sisätilapysäköinti hotellin parkkihallissa sisältyi huonehintaan ja päivittäisiin palvelumaksuihin Las Vegasissa MGM Grandissa.
  • Päiväpysäköintejä meille kertyi noin $50 verran, josta puolet kahden päivän aikana Hollywoodissa Los Angelesissa. 
  • Pysäköintimaksu perustui joko aikaan tai oli kertamaksu kyseiselle päivälle.
  • Pikkukaupungeissa pysäköinnistä tarvitsi maksaa ainakin Eureka Springissä ($5/3h).
  • Pysäköinnistä ei tarvinnut maksaa esimerkiksi Walmartien tai Premiut Outletien pihoissa.

Majoitus

Majoitus on yksi matkustuksen isoimpia kulueriä. Idean telttailuun KOA-leirintäalueilla saimme toisesta matkablogista. Jopa yleensä telttailua harrastamattoman mielestä tämä oli hyvä valinta surkeimpien motellien käyttämisen sijaan! Majoituksesta on yleisesti lisää omalla sivullaan, mutta budjetin kannalta muutamia asioita:
  • Jos omistaa teltan, makuupussin ja makuualustan valmiiksi, telttailu on tietenkin vielä edullisempaa kuin silloin kun ne tarvitsee ostaa. Kuitenkin jos ne tarvitsee ostaa, kannattaa ne hankkia vasta Yhdysvalloista.
  • Vaikka yöpyisi paljon leirintäalueilla, joka viikolla kannatta suunnitella yöpyvänsä myös sisätiloissa.
  • Jos majoituksen suhteen aikoo pysyä budjetissa, majoituksen varavaihtoehdot kannattaa kartoittaa jo Suomessa, jos ensimmäinen vaihtoehto ei vastaakaan odotuksia tai esimerkiksi sää estää telttailun.
  • Muista näyttää Autoliiton jäsenkorttia, jolla saat Yhdysvalloissa AAA-alennuksen (yleensä -10 % tai -15 %). Puolestaan KOA-leirintäalueilla on on oma Value Kard. Näistä on tietoa sivulla Matkatarvikkeet.
  • KOA-leirintäalueidenkin hinnoissa on suuria eroja sijainnista riippuen. Suosituimpien turistikohteiden vieressä olevat KOA-leirintäalueet voivat olla puolet kalliimpia verrattuna muutaman kymmenen mailin päässä olevaan, mahdollisesti tasokkaampaan KOAan.
  • Ainakin me yövyimme lopulta sisätiloissa mieluummin harvemmin, mutta hieman tasokkaammin (esim. Hampton Inn -ketjun hotellissa) kuin edullisimmin, vaikkakin hieman useammin.
  • Hyviä kokemuksia tuli myös Best Western -ketjusta (etenkin Best Western Plus), Super 8 -ketjusta että etenkin TripAdvisorin käyttäjien suosiossa yleisesti olevista ei-ketjupaikoista, kuten San Remo San Franciscossa tai SeaCoast Inn Hyannisissa Cape Codissa. Huomaathan, että ketjuhotelleissa huoneen saa usein edullisemmin, jos sen varaa jonkin verran etukäteen.
  • Jos majoituksessa on valmis jakamaan kylpyhuoneen, tarkoittaa se useimmiten paljon edullisempaa hintaa (hostellit).
  • Majoituksen tiedot kannattaa aina tutkia sekä TripAdvisorista, Googlesta että Bed Bug Registrystä ja Bed Bug Reportsista ikävien yllätysten (ja siten lisäkustannusten) välttämiseksi.

Muita kuluja, jotka kannattaa ottaa huomioon matkan rahankäyttöä suunnitellessa

  • Syömiseen ja juomiseen tarvittava päiväbudjetti riippuu tietenkin täysin siitä, millaisissa paikoissa syö ja minkä verran juhlii. 15 dollaria riittää mennen tullen pelkkään pikaruokaan ja banaaneihin, mutta meille sopivampi oli 20-25 dollaria/henkilö/päivä.
  • Emme ole Suomessa tottuneet automaksuihin, jotka Yhdysvalloissa ovat yleisiä mm. kansallispuistoissa ja muissakin kohteissa. Automaksuista on tarkempaa tietoa Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
  • Vaikka liikkuminen tapahtuukin pääosin autolla, tulee matkalla tilanteita, jolloin on kätevämpää käyttää julkisia liikennevälineitä tai taksia. Näistä kustannuksista on myös tarkempia tietoa Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
  • Aktiviteetteihin käytettävä raha muodostaa ison osan matkabudjetista. Kannattaa jo etukäteen suunnitella, haluaako matkaan sisällyttää esim. helikopterimatkan tai jonkin muun luksusosuuden. Lippuja ynnäillessä kympit vaihtuvat äkkiä satasiin, mutta toisaalta aktiviteetteihin kannattaa varata rahaa. Myös lippukustannuksista on lisätietoja Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
  • Internetin käyttö ja prepaid-puhelinkortti: on tilanteita, joissa internetin käytöstä joutuu maksamaan, vaikka maksuton wifi onkin yleinen. Prepaid-puhelinkorttia tarvitaan mm. varausten tekoon tien päällä ja tuttujen kontaktointiin. Näihin kannattaa varata muutama kymppi, tietenkin matkan kestosta riippuen.
  • Kameran muistikortti täyttyy road tripillä äkkiä, ja uusien muistikorttien hankkiminen syö odottamattomien kustannusten budjettia, ellei tähän ole varautunut etukäteen joko muistikorteilla tai budjetoimalla.
  • Paketin lähettäminen Yhdysvalloista Suomeen on kallista, mutta voi olla jossain tilanteessa tarpeellista ja järkevää. Reilun 16 kilon isokokoisen paketin lähettäminen Suomeen maksoi noin $120 ja se saapui reilussa kahdessa viikossa.
  • Yleensä käteistä nostettaessa tarvitsi maksaa nostomaksu. Vaikka rahaa nostaisi satoja dollareita kerralla, nostomaksuista kertyy parin kuukauden matkan aikana useampi kymppi. Kurssi on parempi ostaessa luottokortilla, ja MasterCard ja Visa käyvät lähes joka paikassa.



-Liisa

11/10/2013

Onnistuneen road tripin aakkoset

Kotiinpaluustamme road tripiltä on nyt vuosi, ja muisteltavaa on riittänyt tasaiseen tahtiin. Haluamme vielä jakaa keräämämme road trip -tietouden ja kahden kuukauden aikana muodostamamme näkemykset lukijakunnan kanssa. Tässä ovatkin kootut vinkkimme onnistuneelle automatkalle Amerikan halki. Antoisaa matkaa - meille road trip oli yksi parhaista kokemuksistamme tähänastisen elämämme aikana! 

Aikataulua ja ajomatkoja ei kannata haalia liian tiukaksi, vaikka nähtävää riittäisi vuosiksi ja yhtäkkiä se kaikki pitäisi saada mahtumaan yhteen lomaan. Realistinen viikkotahti, jossa ehtii tehdä muutakin kuin ajaa, on suunnitteluvaiheessa noin tuhat mailia. Ajomatkaa kertyy käytännössä kuitenkin tarkkaankin Google Mapsin reittisuunnitelmaan verrattuna ainakin kymmenen prosenttia enemmän. Kahdeksasta täydestä matkaviikosta kahdella ajoimme lopulta vajaat 1800 mailia, lyhin ajoviikko sisälsi vajaat 700 mailia. Jos suunnittelee pitävänsä muutaman pitkän ajopäivän Interstatella kuten me teimme, ei sillekään päivälle kannata suunnitella 400 mailia pidempää ajomatkaa. Matkan aikana kannattaa ehdottomasti pitää myös lyhyitä ajopäiviä ja päiviä, jolloin autoa ei käytetä lainkaan. Reissun puolivälissä oli oikein oivallinen aika pysäköidä auto useammaksi perättäiseksi päiväksi hotellin parkkihalliin ja ottaa rennosti, jotta puhtia riitti road tripin toisellekin kuukaudelle.

Biisonit eli buffalot ovat kiinnostavia, mutta ne ovat oikeasti villieläimiä, eivät vain näytillä Yellowstonessa. Omaa hölmöyttään turisteja loukkaantuu tai jopa kuolee joka vuosi, kun lähestyy biisonia saadakseen sen unohtumattoman otoksen matkakuviinsa. Siispä järki käteen villieläinten kohdalla.


Chicken wings on mielestämme roskaruoan aatelia Subwayn ohella, joskin eri syistä. Erityisesti Kaliforniassa ja Texasissa, mutta myös useissa muissa osavaltioissa on kanansiipiin keskittyvä pikaruokaketju Wing Stop, josta löydät wingsit soosilla kuin soosilla. Reissun parhaat wingsit olivat kuitenkin tarjolla Gillette Stadiumilla Marlborossa, Massachusettsissa.

Drive-in -elokuva on ehdottomasti road tripiin kuuluva elämys, joten jos drive-in -elokuvia vielä Yhdysvalloissa tulevaisuudessa näytetään, mene ihmeessä! Yhdysvallat on kuitenkin drive-inin luvattu maa: elokuvien lisäksi ruoan ostaminen drive-inistä on toki tuttu juttu, mutta osuipa matkan varrelle myös mm. drive-in -pankkikin! (Tämä ei ole vitsi!)


Elämyksiä on tarjolla myös muualla kuin aivan tunnetuimmissa paikoissa, ja kokemuksemme mukaan positiivimmat yllätykset olivatkin muualla kuin suurimpien turistivirtojen keskellä. Tämä toki riippuu jokaisen matkaajan kiinnostuksen kohteista. Suosittelemme kuitenkin esimerkiksi tutustumista kansallismonumentteihin (meihin tekivät vaikutuksen Scotts Bluff Oregon Trailin varrella ja Muir Woodsin punapuut); vierailuja pienissä museoissa, kuten Museum of Military Memorabilia Lexingtonissa, Virginiassa; tehdasvierailuja, kuten Samuel Adamsin olutpanimo tai Jack Daniel´sin viskitislaamo; ja tietenkin käyntiä Madison Countyn katetuilla puusilloilla Iowassa.

Fahrenheitien muuttaminen Celsius-asteiksi onnistuu paremmin, kun muistat, että yli sata on tosi kuuma, yli 80 on tosi lämmin eli kuumempi kuin Suomessa melkein koko vuoden aikana, yli 60 on sopiva (yli 15 Celsius-astetta) ja alle 32 Fahrenheitin on pakkasta. Syyssäästä sanottakoon, että vaikka päivällä olisi t-paitakeli, yöllä on viileää.

GPS-paikannus kamerassa kannattaa pitää päällä jo vain senkin takia, että kuvissa olevien GPS-koordinaattien avulla kuljettu reitti piirtyy helposti kartalle.

Hyödynnä alennukset. Autoliiton jäsenkortilla saa American Auto Associationin (AAA) alennukset mm. majoituksesta, sisäänpääsymaksuista ja paljon muusta. Korttia kannattaa näyttää aina. Jos tarkoituksena on käydä useassa kansallispuistossa, edullisemmaksi voi tulla hankkia vuosilippu, jonka voi ostaa esimerkiksi jonkin kansallispuiston sisäänkäynniltä. Amerikka on myös luvattu kuponkien maa. Huoltoasemilla on kuponkikirjasia, karttojen yhteydessä on kuponkeja, supermarketeissa on kuponkeja...

Iltaisin auringon laskettua oli mielestämme hyvä aika ajaa seuraavan määränpään lähettyville yöpymään, niin valoisasta ajasta suurin osa jäi varsinaiseen lomailuun.

Juttele paikallisten kanssa. Omalta road tripiltämme parhaiten on jäänyt mieleen juuri keskustelut: yksi halusi oppia pari sanaa Suomea, toisella oli suomalaistaustaisia metsästyskavereita, kolmas vinkkasi käymisen arvoisia paikkoja. Näihin mukaviin kohtaamisiin kannattaa varautua pienillä tuliaisilla Suomesta (muutakin kuin meillä matkassa olleita salmiakkirasioita). Paikallisten vinkkaamana päädyimme mm. Eureka Springsin erikoiseen pikkukaupunkiin Arkansasissa.

Kerää muistot talteen valokuvina, videoina, esitteinä, matkapäiväkirjamerkintöinä ja erityisinä muistoina, kuten National Park Passport, johon voit kerätä leimoja kansallispuistoista, kansallismonumenteilta ja maisemareittien varrelta. Koostimme matkasta 120-sivuisen kuvakirjan, johon mahtui vain murto-osa matkalla otetuista kuvista. Kuvasimme myös muutamia pieniä videopätkiä matkan varrelta, ja niiden katsominen on tuntunut jälkeenpäin kuin paluulta kyseiseen päivään. Harmittaakin, ettei videopätkiä ole enemmän, ja tämän koettuamme aasiaisille videokamera kädessä kulkeville turisteille heruu hiukan enemmän ymmärrystä! ;) Yksityiskohdat unohtuvat nopeasti jokaisen päivän tuodessa jotain uutta, joten tallenna päivän tapahtumat (etenkin paikannimet) jo kouluajoilta tutuksi tukisanalistaksi, ellei varsinaiselle kirjoittamiselle ole juuri sillä hetkellä aikaa.


Lue karttaa navigaattorin käyttämisen lisäksi. Lähialueella voi olla jotakin hyvin mielenkiintoista, esimerkiksi jokin maisemareitti, joka ehdottomasti kannattaa ottaa huomioon reittivalinnoissa. Karttakirjan voi ostaa jo Suomesta etukäteen, kuten me teimme.

Matkatavaroista voi suurimman osan jättää ihan hyvin auton takakonttiin ja viedä mukaan majapaikkaan vain sillä stopilla tarvittavat tavarat. Tällä järjestelyllä emme herättäneet niin paljoa huomiota motelleissa ja hotelleissa kuin jos olisimme menneet paikkaan kuin paikkaan rinkat selässä. Täpötäyttä takakonttia vain ei kannata esitellä majapaikan pihassa, joten tavarat voi nostaa sisään autoon viimeisellä pysähdyksellä ennen majapaikan pihaa.

Näköalapaikkaan - olipa se esimerkiksi torni, majakka tai mäenrinne - kannattaa hakeutua niin kaupungeissa kuin mahdollisuuksien mukaan myös kaupunkien ulkopuolella. Vähän korkeammalta saa kattavan kuvan ympäristöstä ja voi bongailla jo vierailtuja nähtävyyksiä. Korkealle kipuaminen kannattaa: se tuli todistettua muun muassa Yellowstonessa, kun Grand Prismatic Spring näyttäytyi mäen päältä täysin erilaisena kuin lähteellä olevien kävelysiltojen varrelta. Paras aika mennä katsomaan näköaloja on juuri ennen auringonlaskua. Vierailemamme näköalapaikat on mainittu aiemmissa blogipäivityksissämme, mutta vielä uudestaan mainitsemisen arvoisia ovat etenkin Poet's Seat Tower Greenfieldissä, Massachusettsissa ja Coit Tower San Franciscossa, Kaliforniassa.

Operaattorivalinta kannattaa tehdä sen mukaan, missä päin road tripin toteuttaa. Valitsemallamme AT&T-operaattorilla ei ollut kuuluvuutta läheskään kaikkialla Yhdysvalloissa, joskin Yhdysvalloissa on ylipäätään aika paljon alueita, joissa verkkoa ei ole saatavilla.

Pikkukaupunkien leppoisa elämänmeno oli erinomaista vaihtelua suurkaupunkien sykkeelle, ja pikkukaupungeissa pysähtymiseen kannattaakin varata aikaa reittisuunnitelmiin. Erityisesti suosittelemme Wintersetiä Iowassa, Montereytä Kaliforniassa, jo mainittua Eureka Springsiä Arkansasissa ja Lexingtonia Virginiassa. Myös Dubois Wyomingissä Grend Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistojen lähellä vaikutti mielenkiintoiselta.

Quesadillan nimellä ei Taco Bellissä taida olla mitään, mutta suosikkimme sen pikaruokaketjun valikoimassa oli chalupa. Chalupasien hyvä puoli oli myös se, ettei niissä ollut yhtä paljon kaloreita kuin esimerkiksi burritoissa. Pikaruokaketjujen ruokalistoilta suosittelemme Taco Bellin lisäksi myös Five Guysin hampurilaisia, Freddy'sin ranskalaisia, Wendy'sin BLT Cobb -salaattia,  Jack In The Boxin suklaakakkua ja todellisena jenkkielämyksenä drive-in -parkkipaikoin varustettua Sonic:ia. Pikaruokaketjujen ja ravintoloiden periamerikkalainen välimuoto on diner, joista suosikkimme oli Denny's. Ravintolaketjuista testasimme mm. Ruby Tuesdayn, TGI Friday'sin ja Applebee'sin, jotka kaikki ovat käymisen arvoisia, ellei paikallisista ravintoloista löydy sopivaa. Parhaat ruokaelämykset löytyvät tietenkin muista kuin ketjupaikoista: näistä mainittakoon etenkin Dinosaur BBQ Syracusessa, New Yorkin osavaltiossa; Wheatfields Eatery & Bakery Omahassa, Nebraskassa; Salito's Crab House & Prime Rib Sausalitossa, Kaliforniassa ja Pier 23 San Franciscossa. Edellä mainituista Dinosaur BBQ:n bongasimme ohjelmasta Kuuluisat kuppilat (Man Vs. Food) ja Pier 23:n Anthony Bourdainin San Francisco -jaksosta, ja näiden ohjelmien ruokapaikkasuosituksia kannattaakin bongailla matkasuunnitelmaan sen lisäksi, että paikallisilta ja majapaikoista saa hyviä suosituksia paikan päällä.


Suunnittele ja selvitä. Road tripistä tulee paljon antoisampi, kun se sisältää muutakin kuin valtatien tuijottelua. Interstaten varrella ei juurikaan saa vinkkejä mielenkiintoisiin paikkoihin, minne mennä, ja suurkaupunkien monikaistaisilla teillä on tiedettävä, mikä on seuraava määränpää. Vaikka pikkuteitä pitkin ajellessa paikasta A paikkaan B siirtymiseen menee enemmän aikaa, se on paljon antoisampaa, kuin suurimpia valtateitä pitkin matkustaminen. Muistathan myös, että aukioloajat voivat yllättää: jokin nähtävyys on voinut sulkea ovensa jo vaikkapa neljältä iltapäivällä (kokemuksia elävästä elämästä Nebraskasta). Tekemisiä ja käyntikohteita suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon myös, että esimerkiksi Gracelandissa ja vastaavissa kohteissa menee helposti koko päivä, ei vain pari tuntia, ja ruuhkien välttämiseksi paikalla kannattaa olla heti aamusta. Kun mahdollisia käyntikohteita ja majoitusvaihtoehtoja on selvitellyt etukäteen, jää aikaa varsinaiseen lomailuun. Me listasimme alustavaa päiväsuunnitelmaa Exceliin ja matkalla teimme muutoksia fiiliksen mukaan. Lisää matkan, reitin ja majoituksen suunnittelusta voit lukea blogin alasivuilta.

Tiet tulevat road tripillä (yllätys, yllätys) kovinkin tutuiksi. Interstatet ovat niitä isoimpia teitä, ja matkanteko on sujuvaa kun kaistoja riittää, mutta välillä kannattaa vaihtaa pienemmille teille. Vaikka matkanteko ei ole niin nopeaa, nähtävää on paljon enemmän, ja ajomatkoista tulee yhtä suuri elämys kuin pysähdyksistä matkan varrella. Teiden kunto vaihtelee osavaltioittain suuresti. Reittivalinnoissa kaikki parkway-nimellä merkityt tiet kannattaa ottaa matkasuunnitelmassa huomioon sekä maisemien että aktiviteettien vuoksi. Reittimme varrella hyödynsimme kahta: Natchez Trace Parkway ja Blue Ridge Parkway; katso myös viralliset National Park Servicen sivut: NTP ja BLRI. Samoin trail-nimellä merkityt tiet kannattaa sisällyttää reittivalintoihin: erityisesti mieleemme jäi Mohawk Trail. Eikä legendaarista Amerikan pääkatua, joka tunnetaan myös nimellä Route 66, voi tietenkään unohtaa. Maileja meille kertyi kahdessa kuukaudessa yhteensä 10 541, eli lähes 17 000 kilometriä. Vaikka se kuulostaa äkkiseltään suurelta määrältä, ei se paikan päältä tuntunut siltä.


Uskonnolla on Yhdysvalloissa selvästikin suuri merkitys, koska herran huoneita on tien varsilla varsin tiheään tahtiin. Meiltä vierailut näissä jäivät vähiin, mutta voisihan vauhdikas sunnuntaiseremonia olla road trip -hengen mukainen elämys sekin!

Varaudu yllätyksiin. Varmista, että vuokra-autosopimukseen kuuluu kaikki tarvittavat vakuutukset. Pidä mukana käteistä rahaa sen varalta, että luottokortti varastetaan tai ei yhtäkkiä toimikaan (varakassa säilytetään tietysti täysin toisessa paikassa kuin muu arvokas omaisuus on). Tankkaa auto ennen autiomaata. Jätä budjettiin muutama satanen tilaa ylimääräisille menoerille. Sää voi vaihdella polttavasta auringonpaisteesta voimakkaisiin ukkosmyrskyihin, rankkasateisiin ja tornadovaaraan, joten matkabudjetissa täytyy olla tilaa myös yllättäville hotelliyöpymisille.

Walmartin parkkipaikalla voi olla mahdollista yöpyä autossa. Joissakin osavaltioissa, kuten Kaliforniassa, tämä on kuitenkin kielletty. Samoin se voi olla kielletty yksittäisessä Walmartissa. Kokemuksemme yöstä 24 tuntia avoinna olevan Walmartin pysäköintialueella oli yöpymisvaihtoehtona varsin positiivinen.

XL-koot tulevat matkan varrella tutuksi. Pikaruokapaikan pieni juoma on Suomessa tarjoiltavan ison kokoinen ja supermarketeissa tavaraa myydään multipakkauksissa.

Yöpyminen KOA-leirintäalueilla osoittautui halvimpiin motelleihin verrattuna paljon paremmaksi vaihtoehdoksi paria kehnonpaa KOA-leirintäaluetta lukuun ottamatta. Kun leirintäalueöitä on tarpeeksi, sisätilamajoituksiin voi panostaa hieman enemmän. Hampton Inn osoittautui hyväksi, tasoltaan suunnilleen Sokos Hotelleja vastaavaksi ketjuksi, joskin niissäkin hotelleissa on eroja.

Zabriskie Point on Kuolemanlaakson näköalapaikka, joka jäi meiltä näkemättä, koska lähtömme kansallispuistoon viivästyi edellisen illan venähdettyä drive-in -elokuvissa. Toisaalta Kuolemanlaaksossa on tuskaisen kuuma, joten pitkä päivä olisi voinut olla turhan uuvuttava. Jos siis aiot piipahtaa kansallispuistossa vain päiväseltään, älä haali edelliselle illalle menoja ja ole skarppina liikkeellä jo kukonlaulun aikaan, kuten olimme Yellowstonessa. Näin saat päivästä irti paljon enemmän.

Å-kirjainta ei välttämättä tule yhtä ikävä kuin muita ääkkösiä, mutta tämä ongelma on oikeastaan jo kokonaan poissa, kun mukana kulkee oma tabletti tai tietokone ääkkösineen.

Älä hölmöile. Älä näytä turistilta: kartan voi tarkistaa ravintolan pöydässä kadunkulman sijaan, kamera pidetään kädessä huomaamattomasti eikä roikoteta kaulassa ja hellehattua käytetään korkeintaan muiden turistien seassa rannalla. Älä jätä mitään arvokasta näkyviin autoon äläkä pidä autoa sen näköisenä, että sillä parhaillaan reissataan halki maan. Pysäköi näkyvälle paikalle tilavimman, mutta syrjäisen reunapaikan sijaan. Tutustu kunkin osavaltion liikennesääntöihin ja toimi niiden mukaan.

Ötököiden aiheuttamaa vaivaa ja pahaa mieltä voi ennaltaehkäistä. Hyödynnä internetiä majapaikan valinnassa: katso muiden yöpyjien kokemukset TripAdvisorista (ei vain mahdollisesti sensuroidulta hotellivaraussivustolta), googleta majapaikan nimeä ja ´bed bugs´ ja tarkasta, löytyykö majapaikka Bed Bug Registrystä tai Bed Bug Reportsista. Tarkasta huone, etenkin sänky, jossa aiot yöpyä luteiden varalta jo ennen kuin tuot matkatavarasi samaan tilaan. Jos näet merkkejä luteista, vaihda majapaikkaa. Pidä matkatavarat suljettuna, poissa lattialta ja mahdollisimman kaukana sängystä - tämä on tärkeää myös siksi, etteivät torakat hyppää kyytiin. Pidä osa huoneen valoista tai tarvittaessa kaikki valot päällä, koska ötökät eivät pidä valosta. Hyödynnä kauppojen ötökkäkarkotteet kuten bug band, jos tarvetta. Saatavilla on myös hyönteissuojan sisältäviä matkalakanoita, jollaisen voi hankkia jo Suomesta.

Nämä olivat ensimmäiset mieleemme tulleet road trip -henkiset aakkoset: osaan kirjaimista oli tunkua, osan laatimisessa sai käyttää luovuutta. Monista tässä mainituista teemoista on lisää tarinaa aiemmissa blogipäivityksissä. Jotakin on jo varmasti unohtunutkin, mutta ehkä tästä välittyi jonkinlainen kokonaiskuva siitä, mitä asioita kannattaa ottaa matkalla huomioon.
-Liisa ja Riku

10/07/2013

Hurrikaani Sandyn sotkemat suunnitelmat ja kotiinpaluu

On jo lokakuu 2013, ja on aika palata lähes vuoden takaisiin tunnelmiin. Kirjoittaminen on jäänyt kuluvan vuoden aikana melko minimiin, kun ennen tätä road trippiä minulle tullut välilevynpullistuma on hankaloittanut merkittävästi tietokoneella, ja tabletillakin, kirjoittamista. Riku on puolestaan tehnyt paljon töitä ja on parhaillaan valmistautumassa lähtöön aivan uudenlaisiin seikkailuihin! On kuitenkin korkea aika kirjoittaa matkapäiväkirja loppuun. Tarkoituksenamme on vielä jossakin vaiheessa muistella blogin sivuilla matkamme kohokohtia ja tehdä pientä yhteenvetoa. Kysymyksiä ja kommentteja saa mieluusti lähettää edelleen, jos jokin on jäänyt askarruttamaan.

Päivä 55 / 27.10.2012 / Fredericksburg, VA - Washington DC - Limerick, PA - New Tripoli, PA

Matkan kahdeksannen viikon lauantai käynnistyi leirintäalueella Virginian osavaltiossa. Kuuntelimme aamusta alkaen radiota, jossa kerrottiin itärannikkoa uhkaavasta hurrikaanista, ja pakkasimme tavaroitamme, koska tiesimme, että täyttä takakonttia ei voi myrskytuulen pauhatessa aukoa. Myrskyvaroituksista huolimatta Halloween-koristeet olivat vielä tälläkin leirintäalueella paikallaan.








Tarkoituksenamme oli viettää lauantaipäivä Washington DC:ssä. Riku oli selvittänyt etukäteen, että kaupungin lähistöllä olisi armeijatavaran kauppa nimeltään Full Metal Jacket, ja se olikin päivän ensimmäinen määränpäämme. Riku viihtyi kaupassa useamman tovin ja kauppias teki hänelle sopivan Paracord-rannekkeen.




Jatkoimme matkaa Washington DC:n keskustaan, jossa olimme ajatelleet käydä ainakin Capitolissa ja Lincoln Monumentilla. Molemmat kuitenkin jäivät haaveeksi, koska emme onnistuneet löytämään ainuttakaan parkkipaikkaa täpötäydestä kaupunkikeskustasta useasta yrityksistä huolimatta. Jouduimme siis tyytymään katselemaan kaupunkia auton ikkunoista. Pari tuntia parkkipaikkaa etsittyämme päätimme jatkaa matkaa kohti Philadelphiaa, koska hurrikaanin lähestyminen kävi yhä selvemmäksi.




Ajoimme Philadelphian lähellä sijaitsevaan Premium Outlet Malliin Limerickiin tekemään ostoksia, koska ahkerasta shoppailusta huolimatta vielä muun muassa osa tuliaisista oli ostamatta. Olimme paikalla vasta loppuillasta, joten shoppailuintoa jäi vielä seuraavallekin päivälle lähiseudun toiseen Premium Outlet Malliin. Vaikka nämä ostarit eivät olleet yhtä viihtyisiä kuin Bostonin ja Chicagon lähellä olleet, suosittelemme lämpimästi kyseisiä outletteja. Kaikilla näillä ostareilla on kymmeniä merkkituotekauppoja, ja hinnat sopivat pienemmällekin kukkarolle.

Illalla totesimme, että Philadelphiaan ei olisi kiva mennä sateella, koska suurin osa nähtävyyksistä olisi ollut ulkona. Päätimmekin jatkaa suoraan hieman pohjoisemmaksi viettämään reissun viimeistä leirintäalueyötä, KOA Allentowniin New Tripoliin, mutta tämän yön nukuimme jo autossa. Matkalla näimme talon, joka oli yltä päältä täynnä isoja, hehkulampun kokoisia, värivaloja. Näytti kuin superjouluvalot olisivat vallanneet talon! Harmi, ettei siitä ole kuvaa, melkein olisi pitänyt pysähtyä ikuistamaan se hirvitys. Sen rinnalla melkein hävettää, että aikanaan pidin naapurin pieniä välkkyviä jouluvaloja järkyttävinä.

Päivä 56 / 28.10.2012 / New Tripoli, PA - Easton, PA - Tannersville, PA - Easton, PA

Sunnuntaiaamun pääaihe oli sama kuin lauantainkin, eli hurrikaani tai vähintään todella voimakas myrsky oli lähestymässä, ja meidän oli keksittävä paikka, minne mennä sitä suojaan. Säätiedotteita tutkittuamme päädyimme siihen, että meidän kannattaisi jäädä suhteellisen lähelle lentokenttää, mutta kuitenkin Pennsylvanian osavaltion puolelle. Ahkeran TripAdvisor-tarkastelun jälkeen ja aiempien hyvien kokemusten perusteella menimme Hampton Inn -hotelliin Eastoniin. Yritimme ensin tehdä varauksen puhelimitse, mutta sitten menimme suoraan hotellille ja saimme mukavan huoneen. Tässä vaiheessa teimme varauksen kahdeksi yöksi, kun toivoimme, että pääsisimme vielä loppulomaksi New Yorkiin, vaikka se epätodennäköistä olikin.








Lähdimme viettämään sunnuntai-iltapäivää The Crossings Premium Outlet Malliin Tannersvilleen. Sitä ennen kävimme syömässä parhaassa roskaruokaketjussa, jonka maa päällään kantaa, eli paikassa nimeätään Five Guys. Uskomatonta mutta totta, myös minulle maistui tuon paikan hampurilainen ja vielä kaikilla mausteilla (sanoo ihminen, joka ei yleensä koske pitkällä tikullakaan esimerkiksi ketsuppiin tai sinappiin)! Salaisuus lienee heidän käyttämissään hyvissä raaka-aineissa mm. pihvin osalta.

Matkalla ostarille näimme ihmisiä huoltoasemalla jonoksi asti. Mekin tankkasimme, varmuuden vuoksi täyden tankin, ja nostimme käteistä. Linnut lensivät suurissa parvissa kuin Day After Tomorrow -leffassa.




Iltapäivä ja ilta menivät kuitenkin mukavissa merkeissä Premium Outlet Mallilla. Ostin mm. pari paitaa, joista tuli suosikkejani heti Suomeen palattuani, ja Riku löysi hyvän juoksutakin Under Armourilta - ja minä neuvottelin siihen pienen alennuksen :D (Jos ei muita lahjoja ole, niin puhelahjat nyt ainakin. Osoittautuivat käteviksi myös muutamilla hotelleilla.)

Illalla kävimme ruokakaupassa ennen paluuta hotellille, ja kauppa, etenkin vesihylly, oli ostettu lähes tyhjäksi. Löytyi sieltä kuitenkin evästä meillekin, ja eväinemme linnottauduimme hotellille odottamaan myrskyn nousemista.

Kahdeksannella viikolla listaan tuli yhteensä viisi osavaltiota lisää, joskin vierailut osassa niistä olivat kovin lyhyitä: North Carolina, Virginia, Maryland, Delaware ja Pennsylvania sekä District of Columbia. Kaikissa kuitenkin pysähdyimme vähintään jaloittelemaan. Maileja oli mittarissa noin 10 480, eli kahdaksannella viikolla taitoimme matkaa reilut 1 300 mailia.

Päivä 57 / 29.10.2012 / Easton, PA

Koko maanantaipäivä meni myrskyä odotellessa sisätiloissa. Päivällä oli vielä tarpeeksi hyvä sää käydä hakemassa ruokaa, mutta hyvää autopaikkaa ei kannattanut menettää, joten Riku kävi ruoanhakureissulla jalan. Osassa paikoista oli jo lappu luukulla.

Oli selvää, että myrsky vaikuttaisi koko itärannikkoon merkittävästi. Olimme varanneet majoituksen Manhattanilta New Yorkista matkamme kahdeksi viimeiseksi yöksi jo Suomessa, ja soitin paikan omistajalle peruakseni tulomme. Omistaja kertoi, että aluetta evakuoitiin parhaillaan. Olikin täysin oikea päätös olla lähtemättä pienen kaaoksen vallassa olevaan New Yorkiin. Myöhemmin huomasin netistä, että suunnittelemamme majapaikka oli myrskytuhojen vuoksi suljettu viikkokaupalla myrskyn jälkeen. Teimmekin varauksen hotelliin, jossa majoituimme parhaillaan, torstaihin asti. Onneksi varasimme huoneen tuolloin, koska tiistaina hotelli olikin jo aivan täynnä.

Tuuli ja sade yltyivät koko ajan. Juuri kun olin ehtinyt postata Facebookiin, etteivät sähköt ole menneet, ne menivät. Kello oli tuolloin vajaa kahdeksan illalla. Edessä oli yö ilman sähköä.

Olimme ladanneet iPadien akut täyteen, joten katsoimme iPadilta elokuvan taskulamppujen valossa. Kävin hotellin alakerrassa, mutta hotellin käytävät olivat kuin suoraan kauhuelokuvasta, joten pysyttelimme huoneessamme. Jossakin vaiheessa uni tuli myrskyn pauhusta huolimatta.

Päivä 58 / 30.10.2012 / Easton, PA

Tiistaiaamuna nukuimme pitkään siksikin, koska sähköjä ei ollut. Aamiaissalissa oli tarjolla vähän leipää ja hedelmiä, joita hain meille hotellihuoneeseen. Sitten nukahdin uudestaan. Kun puoleltapäivin heräsimme, valot paloivat, ja sähkökatko oli ohi! Sade jatkui ulkona, ja lippu olisi kannattanut laskea alas lipputangosta ennen myrskyä, jottei näky olisi ollut näin surullinen:




Jossakin vaiheessa iltapäivää myös television elokuvapalvelu alkoi toimia. Näiden muutaman hotellipäivän aikana katsoimmekin mm. elokuvat Ted ja The Campaign, joista jälkimmäinen tuntuu suomalaisesta näkökulmasta aika absurdilta, mutta nähtyämme ja kuultuamme republikaanien ja demokraattien vaalitaistelua kaikessa hulluudessaan koko syksyn ajan, voimme hyvin sanoa, että The Campaign on varsin realistinen kuvaus siitä, mitä Jenkeissä tapahtuu vaalien alla!

Päivä 59 / 31.10.2012 / Easton, PA

Keskiviikkoaamuna hotelliaamiaisella oli varsin täyttä, ja salissa oli hyvin epätyypillisiä hotellivieraita. Lähialueen ihmiset olivat joutuneet jättämään myrskytuhoista kärsineet kotinsa ja tulemaan hotelliin. Parin kilometrin päähän hotellista sähköt palasivat vasta torstaina, joten saimme olla hyvin tyytyväisiä siihen, että kohdallamme sähkökatkos kesti vain yhden yönseudun.




Oli matkamme viimeinen kokonainen päivä Yhdysvalloissa. Hotellilta lähteminen ei kuitenkaan huvittanut, koska paikallisuutisissa oli jatkuvasti sanottu Pennsylvaniassa olevan myrskytuhoja ja ylimääräistä liikennettä pyydettiin välttämään. Lisäksi matkaväsymys painoi. Viimeisiksi päiviksi olisi varmasti riittänyt energiaa ilman myrskyä, mutta myrskyn sotkettua suunnitelmat katsoimme parhaaksi levätä ja ottaa rennosti.

Päivä 60 / 1.11.2012 / Easton, PA - Newark, NJ - Oslo

Torstaiaamuna oli aika pakata loputkin matkatavarat, luopua monista läpi Amerikan meitä palvelleista tavaroista ja sulloa rinkat niin täyteen kuin mahdollista. Luovutimme mukavalle respatyöntekijälle telttamme, kylmälaukkumme ja yhden makuualustan. Makuupussit ja täytettävän makuualustan Riku kiinnitti rinkkoihin, ja ne tulivat mukanamme Suomeen saakka. Parin dollarin tyynyt ja pyyhkeet lensivät hotellin roskalavalle (toisissa olosuhteissa olisimme toki luovuttaneet nämä kierrätyskeskukseen tms.). Hiustenkuivaajan jätin huonesiivoojalle.




Ajoimme Eastonista noin tunnin matkan New Jerseyn osavaltion puolelle Newarkin lentokentälle. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin, koska autonluovutus oli tehtävä alkuiltapäivästä, ja koska emme tienneet, olisiko matkan varrella viivytyksiä. Myrskyn jälkiä oli kuitenkin juuri tällä tieosuudella enää varsin vähän näkyvissä ja matka Newarkiin sujui nopeasti.




Kentällä ajoimme suoraan luovuttamaan auton. Auton tarkastus oli ohi hetkessä, ja sitten Hertzin työntekijä ajoi meidät oikean terminaalin eteen. Maileja matkamittariin oli kertynyt edellisenä kahtena kuukautena huimat 10 541 mailia yhteensä 31 osavaltiossa, vaikkei oikeasti tuntunut yhtään siltä, että olimme ajaneet (Riku oli ajanut ja minä matkustin sujuvasti vieressä) lähes 17 000 kilometriä!




Kentällä tavaroiden sullominen laukkuihin jatkui, ja Riku jätti hellät jäähyväiset häntä hyvin palvelleille, loppuun asti käytetyille Blend-merkkisille kengille. Jouduimme maksamaan yhdestä ylimääräisestä laukusta ylipainomaksua kun kiloja oli maksimimäärä 32, muttemme onneksi myös ylimääräisen laukun maksua. Aluksi vaaka näytti reippaasti yli 32 kiloa, joten käsimatkatavaroihin tuli muutama ylimääräinen kirja kannettavaksi.




Iltapäivä lentokentällä sujui lounastaessa ja odotellessa koneen lähtöä. Lentokentällä oli kovin ruuhkaista, koska alkuviikon lennot oli peruttu. Lähinnä se näkyi kentällä niin, että tarkastuksissa oli pitkät jonot. Lentomme lähti myöhässä, joten meillä oli aikaa lukea kirjoja ja ihmetellä mm. neljää alle kouluikäistä lasta, joilla kaikilla oli sylissään oma tablettitietokone.

Pääsimme matkaan kohti Osloa pari tuntia aikataulua jäljessä. Koska lentomme Oslosta Helsinkiin oli siirtynyt jo pari kertaa syksyn mittaan (älä koskaan lennä SAS:illa!), ei meillä ollut minkäänlaista kiirettä Osloon.

Päivä 61 / 2.11.2011 / Oslo - Helsinki

Lento saapui Osloon paikallista aikaa aamupäivästä. Edessä oli liuta turvatarkastuksia. Sitten väsytti niin paljon, että torkahdimme hetkeksi kentän lattialle. Ennen Helsingin koneen lähtöä kävimme syömässä hyvää, mutta hyvin hinnakasta sushia lentokentän Yo! Sushissa.

Lento Oslosta Helsinkiin oli onneksi lyhyt. Oli perjantai-iltapäivä/alku-ilta Suomen aikaa, ja Rikun isä oli meitä kentällä vastassa. Lämmin, paikoin polttavan kuuma Yhdysvaltain syyskesä vaihtui hetkessä Suomen marraskuisiin pakkaslukemiin.

Tavarat parvekkeelle (kaiken varalta, vaikkemme onneksi ötököille altistuneetkaan), itse pitkään kuumaan suihkuun, ja kotisohva ja oman sängyn lakanat tuntuivat oikein mukavilta hetken aikaa... Vaikkei siinä pitkään mennytkään, kun matkakuume alkoi jälleen jyskyttää mielessä. Takana oli niin upea matka, että vaikka sitä on yrittänyt kymmenin tuhansin sanoin ja sadoin kuvin tänne blogiinkin selittää, niin suurin osa jää silti kertomatta. Kumpikaan meistä ei vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Turha tätä on sen enempää selittää - ymmärrät varmasti mistä puhun, jos olet joskus vastaavan matkan tehnyt.

Jos unelmasi on tehdä road trip halki Amerikan, kaksi sanaa: Tee se!
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

2/27/2013

Viskitislaamon Jack, Suuret Savuiset ja sinisen mäenrinteen maisematie

Näiden viimeisten matkapäivitysten kirjoittaminen tuntuu haikealta melkein neljä kuukautta kotiinpaluun jälkeen. Vaikka jotkut yksityiskohdat, kuten eri leirintäalueiden erot, olisivat olleet paremmin mielessä matkalla ollessamme, oli oikea päätös nauttia tuolloin matkasta ja muistella tapahtumia nyt myöhemmin.

Kahdeksannella viikolla alkoi tuntua, että kohta palaamme takaisin kotiin, vaikka jäljellä oli vielä ”normaalin” lomamatkan eli vajaan kahden viikon ajan matkailua. Muutimme sen verran alkuperäistä suunnitelmaa, että ehdimme käydä mm. Jack Daniel’sin tehtaalla – se tietysti tarkoitti hieman tiukempia ajopäiviä Blue Ridge Parkwayn varrelle, mutta oli jälleen onnistunut valinta, koska saimme mahdutettua kahteen kuukauteen yhden mielenkiintoisen vierailukohteen lisää.


Päivä 50 / 22.10.2012 / Manchester, TN - Lynchburg, TN [Jack Daniel's Distillery] - Crossville, TN

Kahdeksannen matkaviikon aluksi olimme takaisin Tennesseen osavaltiossa. Maanantaiaamu alkoi oravakevennyksellä. Kymmenkunta oravaa leikitteli ja kisaili ympäri autoa. Välillä avasin ikkunan ottaakseni kuvia, ja pian ikkuna piti jo sulkea sen pelossa, että kohta meillä olisi orava sisällä!




Lähdimme Manchesterin KOA-leirintäalueelta kohti Lynchburgia paikallisen postin kautta. Edellisinä seitsemänä matkaviikkona takakontti oli täyttynyt, ja olimme päättäneet lähettää osan ostoksistamme postitse kotiin. Yksi ylimääräinen matkalaukku ei nimittäin olisi riittänyt, jos olisimme yrittäneet tuoda kaiken mukanamme paluulennolla. ;) Laskimme, että paketti olisi suunnilleen samaan aikaan kanssamme perillä Suomessa, ja niinhän siinä lopulta kävikin. Lähetimme lähinnä painavia ja tilaa vieviä ostoksia: kirjoja ja Monopoly-lautapelit, ja laatikon täytteenä oli vaatteita. Lähetyksen paino oli reilu 36 paunaa, eli noin kuusitoista ja puoli kiloa. Hintaa sille tuli suunnilleen saman verran kuin ylimääräisistä matkatavarakiloista olisi tullut. Postittamista varten kannattaa kirjoittaa jo etukäteen lista tavaroista, joita on lähettämässä, ja niiden arvoista. Se nopeuttaa huomattavasti asiointia postin kassalla, kun ei tarvitse alkaa siinä laskemaan. Me laitoimme postipakettiin myös kuitit mukaan siltä varalta, jos paketti olisi kiinnostanut tullia –kaikki tiedot olisivat olleet valmiita.




Saavuimme Lynchburgiin Jack Daniel’sin viskitislaamolle alkuiltapäivästä. Puiden rungot ovat mustuneet tehtaan takia, ja epäselväksi jäi, kuinka kovat ympäristövaikutukset tällä on, mutta puunrungot ja vihreät lehdet näyttivät kauniilta.




Tislaamolla on kahdenlaisia kierroksia: tehdasesittelyjä ja maistiaisia. Tehtaan esittelykierrokset ovat maksuttomia, maistiaiskierros olisi maksanut muistaakseni $10. Etenkään minua ei maistiaiskierros kiinnostanut, eikä Rikukaan halunnut sille, joten menimme tutustumaan tehtaaseen. Kierrokseen sisältyi koko valmistusprosessin esittely, käynti alkuperäisessä toimistorakennuksessa ja lähteellä, jonka tasaisesti läpi vuoden yhtä kylmänä pysyvä vesi on olennainen osa Jack-herran viskiä.




Tapasimme tislaamolla suurten järvien alueella, Michiganin osavaltiossa, asuvan miehen, jolla oli suomalaistaustaisia metsästyskavereita. Hän oli aivan innoissaan, kun selvisi, että olemme Suomesta. Olimme ottaneet mukaan muutaman salmiakkirasian, ja mies kerrassaan liikuttui, kun annoimme kaksi rasiaa hänelle, jotta hän voisi antaa ne kavereilleen! Juuri tällaiset pienet juttutuokiot painuivat hyvin mieleen matkallamme.

Jack Daniel’silla on tehty taidetta siitä, kuinka viskitynnyreistä otetaan itse tuotteen ohella jokainen dollari irti. Tehtaalta voi ostaa jopa oman tynnyrin, josta saa noin 250 pulloa viskiä ja tynnyrin päälle oman nimensä! Ihan halpaa lystiä se ei ole, koska osavaltion veroista riippuen tynnyri maksaa 8 000 - 12 000 dollaria. Viskinvalmistukseen käytettyjen tynnyreiden puolikkaita myydään oppaan kertoman mukaan myös Walmarteissa isoina kukkaruukkuina, ja Lynchburgin keskustassa näimme tynnyrinpuolikkaiden lisäksi myös muita tapoja, joilla käytettyjä tynnyreitä hyödynnettiin:







Hyvä esimerkki Amerikan ihmemaan kummallisuuksista on, että maailman kuuluisin viskitislaamo sijaitsee dry countyssä, eli alueella, jolla ei saa myydä alkoholia! Tehtaalla myydään kyllä pulloja, ja sisältö vain ”sattuu olemaan” pullossa. ;) Tislaamolla myytäviin pulloihin saa viiden dollarin lisämaksulla kaiverruksen. Mikä mainio lahja viskinystävälle, ja Riku osti myös ”virallisen road trip -pullon” itselleen muistoksi.

Ajoimme yöksi Crossvillen KOA-leirintäalueelle, joka oli sopivasti matkamme varrella Great Smoky Mountainsin kansallispuistoon. Kansallispuistoa lähempänä olevilla leirintäalueilla telttapaikat olisivat olleet parikymmentä dollaria kalliimpia.

Päivä 51 / 23.10.2012 / Crossville, TN - [Great Smoky Mountains: Cades Cove - Clingman's Dome] - Swannanoa, NC

Tiistaiaamuna lähdimme ajamaan kohti Great Smoky Mountainsin kansallispuistoa. Smokies on maksuton kansallispuisto toisin kuin aiemmat vierailemamme, ja ylipäätään ainoa isoista Yhdysvaltojen kansallispuistoista, jossa park ranger ei ole perimässä puiston portilla automaksua. Osa puistosta on Tennesseen osavaltiossa ja osa North Carolinassa, joten päivän aikana siirryimme jälleen uuteen osavaltioon.

Koska oli matkan toiseksi viimeinen tiistai, oli jo aikakin käydä syömässä Ruby Tuesday -ravintolaketjussa. Lounas siellä oli ihan ok, muttei yltänyt esimerkiksi TGI Friday’sin tasolle. Positiivista Ruby Tuesdayssa on salaattibuffet, josta saa koota haluamansa annoksen. Salaattibuffetin sai yhdistettyä valitsemaansa annokseen parilla dollarilla, tai jos sen olisi ottanut pelkästään (mikä sekin olisi riittänyt – minulta jäi puoli pääruokaa syömättä), olisi se ollut kymmenisen dollaria.




Iltapäivän aikana ei Smokiesilla ehtinyt paljoa. Nimesimme Great Smoky Mountainsin kansallispuiston mummopuistoksi, koska joka puolella oli mummoja ja vaareja taitettavien tuoliensa kanssa istuskelemassa milloin missäkin sekä ajelemassa puolet nopeusrajoituksesta pitkin kansallispuiston teitä. Tämä hidaste kannattaa ottaa huomioon suunnitellessa ajomatkojen pituuksia täällä, koska ylipäätään hitaat tiet muuttuivat vielä hitaammiksi (tuskallisen hitaiksi).

Cades Coven reittiä oli suositeltu kansallispuiston kotisivuilla, joten lähdimme ajamaan ensin sinne. Pysähdyimme lyhyesti reitin keskivaiheilla olevalle vierailukeskukselle, josta haimme jälleen leiman Rikun kansallispuistopassiin. Maisemat reitin varrella olivat kauniita, mutta suuremman vaikutuksen teki reitti, jota pitkin ajoimme sisemmälle puistoon. Valo siivilöityi kauniisti puiden latvojen läpi.




Iltapäivä meni ohitse nopeasti, joten meidän täytyi kiiruhtaa auringonlaskua varten Clingmans Domelle, joka on Tennesseen osavaltion korkein kohta (6643 jalkaa). Auringonlasku oli upea, mutta koska autoja oli kivunnut korkealle kymmenittäin, lähdimme pian auringon laskettua näkyvistä ajamaan eteenpäin, kun muut vielä jäivät ihastelemaan jäljellä ollutta hehkua. Clingmans Dome on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.




Smokiesilla olisi ollut useita muitakin mielenkiintoisia käyntikohteita, mutta halusimme päästä ajamaan pitkin Blue Ridge Parkwaytä seuraavina päivinä Interstaten sijaan, joten ajoimme illalla Ashevillen seudulle. Ajoimme ensin Ashevillen länsipuolelle KOA-leirintäalueelle (Asheville West), mutta telttapaikka oli huono, joten jatkoimme itäpuolen KOA-leirintäalueelle, jossa telttapaikka oli paljon parempi. Pystytimme teltan leirintäalueen keskellä virtaavan joen varrelle.

Päivä 52 / 24.10.2012 / Swannanoa, NC - [Blue Ridge Parkway] - [Grandfather Mountain] - Boone, NC

Aamulla joka puolella oli kauniin utuista. Asheville East KOA sijaitsikin yhdellä kauniimmista paikoista, joissa yövyimme.







Maisemat vain paranivat päivän aikana, kun lähdimme ajamaan pitkin Blue Ridge Parkwaytä. Mainitsin tämän jo Natchez Trace Parkwayn kohdalla, mutta varmuuden vuoksi sanon myös uudestaan jokaiselle road tripin suunnittelijalle: katsokaa karttakirjasta tiet, jotka on merkitty parkwayksi! Ne ovat takuulla matkanne upeimpia reittejä. Päivän ajomatkat kannattaa suunnitella niin, että ehtii pysähtelemään paljon. Satakin mailia voi olla pitkä päivämatka parkwayllä, kun Interstatella se on ajettu hetkessä.







Voisi kuvitella, että lähes 17 000 kilometrin aikana maisemiin kyllästyisi, mutta ei. Yhdysvaltojen luonto on niin monimuotoinen, että aina kun ajattelimme nähneemme ”kaiken”, mitä tien varrella olisi nähtävää, tuli uudenlainen maisema eteemme. Blue Ridge Parkwayllä saimme ihastella ruskan värejä.




Iltapäivällä ajoimme Grandfather Mountainille, jossa ehdimme käydä Mile High Swinging Bridge -sillalla ennen pimeää. Grandfather Mountainille oli erillinen pääsymaksu, eikä se siis kuulu Blue Ridge Parkwayyn, vaan sitä ylläpitää yksityinen omistaja. Grandfather Mountainin kekseliäs juttu oli opaste-cd, jonka sai pääsymaksun yhteydessä.







Parkwayn varrella ei ole kahviloita tai ravintoloita, joten pienestä autoeväsretkestä huolimatta meillä oli kiljuva nälkä suunnistaessamme kohti leirintäaluetta. Navigaattori kertoi Subwayn sijaitsevan sopivasti reitin varrella. Yhdysvalloissa on jännästi Subway-tiskejä huoltamoiden yhteydessä. Hassua tässä mielestäni on, että Subwayn patongit ovat kuitenkin paljon terveellisempää roskaruokaa kuin hampurilaisateriat, ja huoltoasemien yhteydessä näimme usein juuri Subwayn, emme esim. jotain hampurilaisketjua, kuten Suomessa. Tosin hampurilaispaikkoja on teiden varrella – Interstateilla ja pienemmilläkin valtateillä – sen verran usein omina rakennuksinaan, että ehkäpä ne eivät tarvitse huoltoasemaa toimintansa tueksi?




Ajoimme illaksi Boonen KOA-leirintäalueelle, jossa oli hyvä telttapaikka. Henkilökunta oli ystävällistä ja kylpyhuoneet olivat siistit. Leirintäalueella oli myös hyvä pyykkitupa, jossa pesimme viimeiset pyykit reissun päällä.

Päivä 53 / 25.10.2012 / Boone, NC - [Blue Ridge Parkway] - Natural Bridge, VA

Torstaina ajoimme Blue Ridge Parkwaytä eteenpäin ja jälleen pysähdyimme tien varrella olevilla näköalapaikoilla. Tämäkin on yksi parkwayn ehdoton plussa ”tavalliseen” tiehen verrattuna: levikkeitä on tarkoituksella rakennettu tien varrelle, kun taas maantiellä on todella hankala pysähtyä minnekään, ellei halua ajaa jonkin talon pihaan tms.

Saimme ravintolaketjubongailuun jälleen yhden lisää, kun pysähdyimme syömään patongit Jimmy John’siin. Jimmy John’sin patonkien lähin kilpailija lienee Subway. Jimmy John’sista on saatavilla myös voileipä-tyyppisiä leipiä, ja erona Subwayyn verrattuna JJ:ssä kokonaisuudet ovat ennalta määriteltyjä, kun taas Subwayssä esim. kasvikset valitaan itse. Jos olet lähdössä road tripille, nähdessäsi Jimmy John’sin kyltin kannattaa ehdottomasti pysähtyä! Sen sijaan Blue Ridge Parkwayn vinkkilistassa kehuttu Mast General Store ei ollut mitenkään erikoinen kauppa.




Siirryimme Blue Ridge Parkwayltä isommille teille pimeän tultua ja ajoimme yöksi KOA Natural Bridgesiin Virginian osavaltion puolelle. Meillä oli ollut tarkoitus käydä kävelyllä lähistöllä olevalla luonnonsillalla ja mahdollisesti käydä katsomassa myös samassa paikassa olevaa luolastoa, mutta aika ei vain riittänyt tällä kerralla kaikkeen.

Päivä 54 / 26.10.2012 / Natural Bridge, VA - Lexington, VA [Virginia Military Institute & Museum of Military Memorabilia] - Fredericksburg, VA

Perjantaiaamuna hiusten kuivaus jäi kesken, kun päätä käännellessäni huomasin leirintäalueen kylpyhuonetilojen katossa olevan ötökkäarmeijan. Ötökät eivät olleet torakoita, mutta jotain muita ilkeännäköisiä pari-kolmesenttisiä otuksia. Yöh. Kun menin valittamaan asiasta toimistoon, henkilökuntaan kuulunut mies vain naureskeli minulle ja sanoi, että ihmisten mukanahan nuokin ovat levinneet ympäri maan, ja osoitti samalla seinää pitkin matkannutta samanlaista ötökkää. Jännä juttu, että jos ovat levinneet ympäri maan, miksen ollut nähnyt niitä missään aiemmista yli kahdestakymmenestä leirintäalueesta…

Olimme nähneet jo ainakin viimeisen viikon ajan halloween-teemaan koristeltuja leirintäalueita, kuten tämänkertainenkin:




Ajoimme Lexingtonin kaupunkiin, jossa on Virginia Military Institute. Olimme suunnitelleet käyvämme opastetulla kierroksella instituutissa, mutta olikin paraatipäivä, joten kaikki kadetit olivat paraatissa. Oli turha mennä kysymään, olisiko tuona päivänä järjestetty opastettuja kierroksia. Muina päivinä juuri kadetit pitävät kierroksia instituutin alueella. Näimme kuitenkin pätkän paraatia, ja komealtahan se näytti.




Päätimme käväistä Lexingtonin keskustassa lounaalla ja katsomassa, jos kohdalle osuisi jotain mielenkiintoista. Bongasimme sushiravintolan, jossa sushi ei ollut kovin kummoista, mutta täytti kuitenkin lounasnälän.

Kävelimme pari korttelia kohti keskustaa, ja huomasimme pienen museon kyltit. Mietimme hetken, olisiko paikka käymisen arvoinen. Kesken pohdintamme vanhempi rouva katsoi meitä kiinnostuneen näköisenä. Selvisi, että hän oli museon omistaja ja opas, ja oli ollut lähdössä tauolle, mutta meidän sattuessa paikalle halusikin pitää taukonsa myöhemmin. Siinä ei sitten enää voinut perääntyä, ja onneksi ei! Museum of Military Memorabilia oli ihan mahtava paikka. Vaikka olimme suunnitelleet lyhyttä käyntiä, ei meitä haitannut yhtään, että museolla meni pari tuntia. Museon omistaja ihastui meihin heti ensisilmäykseltä, eikä halunnut ottaa meiltä edes pääsymaksua.

Rouva kertoi, että museo on hänen 16 vuotta sitten edesmenneen miehensä yksityiskokoelma armeija-arvomerkkejä, -esineistöä ja -vaatetusta etenkin Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista, mutta kokoelma sisälsi univormuja, arvomerkkejä, päähineitä ja muita mielenkiintoisia yksityiskohtia ympäri maailman.

Omistaja mainitsi työskentelevänsä armeijainstituutin toimistossa aamupäivisin ja pitävänsä museota avoinna iltapäivisin. Vierailumme päättyessä selvisi, että hän oli täyttänyt kesällä 80 vuotta! Siinä oli todellinen teräsrouva, jolle toivomme pitkää ikää ja hyvää terveyttä tulevaisuudessakin. Vierailu Museum of Military Memorabilialla oli ennalta odottamaton kahdeksannen matkaviikkomme kohokohta.




Meidän oli jatkettava matkaa, jotta ehdimme ajaa illaksi Marylandin osavaltioon Fredericksburgin leirintäalueelle. Saavuimme sinne juuri ennen kahdeksaa, jolloin toimisto oli menossa kiinni, ja ehdimme jutella toimistoväen kanssa hetken tulevasta myrskystä. Ainakin seuraavana yönä myrsky olisi vielä kaukana, ja niinpä pystytimme teltan puista irronneiden lehtien täyttämälle ruohokentälle. Tämä oli reissun viimeinen yö teltassa, joka tuntui haikealta. Uskomatonta, että minäkin löysin itsestäni telttailijan kuluneiden kahden kuukauden aikana! Koska taivas oli pilvien peitossa, ei lämpötilakaan laskenut reissun viileimpiin lukemiin.
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

2/17/2013

From Death Valley to Sin City

It has now been over three months since we came back to Finland and as the weather outside is cold and wintery, it is great to look back on the trip and remember all of the amazing things that we did. We haven't updated our blog as often as we would have liked because of all the distractions of the real life but we'll, read I'll since Liisa's been a lot more active than I have, try to be more active from now on.

Day 32 / 10/04/2012 / Yermo, CA - [Death Valley: Badwater - Artist's Drive - Artist's Palette - Furnace Creek - Mesquite Flat Sand Dunes - Mosaic Canyon - Zabriskie Point] - Las Vegas, NV

On Thursday we headed to Death Valley. It was a couple hour drive from the camp site and it would have been good to start the day early but as the previous day was a long day, we didn't manage to hit the road until noon. We entered Death Valley from the south and our first stop was Badwater, the lowest place in North America. Unlike the other national parks we visited, Death Valley didn't have any gates where you could pay for entrance. Instead you had to go to a visitor center and nobody seemed to monitor it either.













After Badwater our next stop was Artist's Palette which showed some cool colors that nature had "painted" on the rock. Before the palette we stopped by and climbed a big hill, which wasn't too easy in the scorching desert, and enjoyed some amazing views.







We tried to fight of the heat by eating some ice cream from a general store at Furnace Creek. We also bought the last ingredients that I needed for my vision. I had been thinking of how to remember my boss and my colleagues who were in Helsinki enjoying the rainiest month in a hundred years. I decided to send them a picture from Mesquite Flat Sand Dunes which you can see below.







From the dunes we hurried forward as the sun was getting dangerously close to the horizon. A friend of mine had recommended Mosaic Canyon, which is a dry waterfall. It was a very nice place and well worth the visit even though we had to use a very questionable road to get there. Liisa had to get out of the car several time to move huge rocks out of the way.







When we got out of the canyon, the sun was almost down so it was time to head for Las Vegas. There is a lot of attractions in the northern part of Death Valley which would have certainly been worth visiting. When we got to Las Vegas, Markku had already checked in to our hotel room, which was a really cool mini suite in MGM Grand. If you are driving to Las Vegas we strongly recommend that you arrive there after nightfall because it is something amazing to suddenly see a sea of light appearing from the darkness.




After getting our luggage to the room and eating a little something, it was time to hit the casino. We had a lot of fun gambling and going around the resort and didn't make it to our room until 5 am.

Day 33 / 10/05/2012 / Las Vegas, NV

After our first night in Vegas we decided it was better to stay on the Strip instead of staying for a couple of nights in a hotel near the airport, so we extended our stay at MGM after considering a couple of other options. We decided to go for a lunch to Diego's, a mexican restaurant at MGM. We went there because we got a $75 gift voucher from the hotel. The food was good but the service was really slow even though there weren't that many customers.




After lunch we went for a walk on the Strip. Our first stop was the M&M's store which was an interesting stop. They have build a whole a whole world around the brand, with little slot machines, poker chips, pens, movies, clothes, and games, the candies are almost irrelevant. After continuing our stroll on the Strip we encountered a lot of people selling tickets to all kinds of shows and plays. If we would have had about $400 extra each, we could have taken a helicopter ride to the Grand Canyon. Something worth considering on the next trip.




We started to feel like gambling so we began our casino tour that lasted for the rest of the day and night. We walked around the Strip and played for a while in every casino that seemed interesting.

Day 34 / 10/06/2012 / Las Vegas, NV [Stratosphere Tower & Circue du Soleil KÀ]

After changing our room in the morning to a smaller one for the last two nights, it was time to continue exploring the Strip and all of the casinos. First we stopped at the Coca-Cola store to enjoy some sodas from around the world. We can recommend the plate of sodas there, you get small cups of different sodas from everywhere in the world. There are some delicious ones as well as some that we don't understand how people can drink them.




From the Coca-Cola store we went for a very healthy lunch to Fatburger and continued from there to once again gamble in a few casinos before taking the Monorail to the Stratosphere where we went to the Stratosphere Tower to enjoy the view. The Monorail is a very convenient way to move from one end of the Strip to the other end.










The main event for the day was a Cirque Du Soleil show KÀ which was amazing. It mixed martial arts with acrobatics and the performers were incredibly talented. I definitely will go and see another Cirque Du Soleil performance. The evening continued as the previous ones, meaning gambling. Liisa tried Blackjack for the first time and managed to win about $75 and I sat down to a Texas hold'em table which wasn't a proper one but a casino version where you played against the house like in Blackjack.

Day 35 / 10/07/2012 / Las Vegas, NV

Our third day in Vegas included eating crepes at the Paris casino, watching the fountain show in front of the Bellagio and of course more gambling. It was also Markku's last day in the States and he decided to go see one more show, Penn and Teller. Me and Liisa decided to go to Hooters casino to get some hot wings. We were too late for the wings but I managed to find a real Texas hold'em table and was able to double my money after gambling for a couple of hours.













Day 36 / 10/08/2012 / Las Vegas, NV

After gambling for four nights, we were really tired and decided to extend our stay for one more night. We stayed in the hotel room just watching TV, sleeping, and eating junk food.

Day 37 / 10/09/2012 / Las Vegas, NV - Kingman, AZ - Seligman, AZ - Flagstaff, AZ

Before leaving Las Vegas we wanted to see the famous Las Vegas sign. We looked at the map and decided to walk there, not a good idea. It was surprisingly far and it was freaking hot. We didn't visit all the casinos that we would've wanted, like Luxor, Excalibur, and Mandalay Bay, which were located at the other end of the Strip. There is a train going between these casinos that you can use if you're moving around them.




We drove out of the city through the Strip which was a nice way to leave the city. At this point we had been traveling for 6000 miles and had about 4000 to go. We took the route 93 as we headed west and enjoyed the beautiful sceneries along the way. After checking the KOA campground in Kingman we decided to go all the way to Flagstaff. Although it wasn't much better, it made do and we slept once again on the front seats of our trusty Toyota Camry.













-Riku
- Posted using BlogPress from my iPad